FI
00
Suudelma väärän miehen t-paidassa
Kello oli 17.02, kun Juhani Niemi avasi ulko-oven. Lokakuun koleus vyöryi eteiseen hänen mukanaan — ja
FI
02
Kadonnut kesä
Antti istui isänsä työhuoneessa ja kuunteli sadetta, joka hakkasi Espoon arkkitehtitalon lattia-pitkä
FI
06
Anopin kultainen sääntö
Laura työnsi ulko-oven auki ja pysähtyi. Eteisessä leijaili jokin tuttu, vuosien takaa kantautunut tuoksu.
FI
04
Koiran pyyntö
Sirkka Laine ei ollut suunnitellut, että ilta päättyisi siihen, että hän istuisi tuntikausia sateessa
FI
07
Viides kerta
Seisoin alaovella ja tarkistin käsilaukkua. Uusi pusero, keväinen, vaaleanvihreä. Huulipuna, jota en
FI
03
Se oli meripihkanvärinen huivi, jonka olin ostanut torilta viime kesänä
– Taasko tämä sama villahuivi? Ethän sinä, Elisa, ole opetellut yhtään mitään väreistä. Laurin iho on
FI
04
Lokakuun sade piiskasi TAYSin ikkunoita, kun Lauri Heikkinen pakkasi viimeisiä tavaroitaan kaappiinsa. Kaksikymmentäkolme vuotta. Sormet muistivat vielä jokaisen ompeleen, jokaisen instrumentin painon, jokaisen hetken, jolloin monitorin tasainen piippaus oli ainoa ääni salissa. Nyt työpöydällä lepäsi yksi A4-arkki: *irtisanomisilmoitus*. Syy oli kirjoitettu pykäläkielellä — ”tuotannolliset ja taloudelliset syyt” — mutta jokainen osastolla tiesi totuuden. Sen takana oli yksi puhelinsoitto Espoosta, yksi vaikutusvaltainen leski ja yksi epäonnistunut leikkaus, jota kukaan ei olisi voinut pelastaa.
Lokakuun sade piiskasi Tampereen yliopistollisen sairaalan ikkunoita, kun Lauri Heikkinen pakkasi viimeisiä
FI
03
Viimeinen bussi Kaukajärvelle
Viimeinen raitiovaunu Tesomalle Kukaan ei sanonut mitään, kun Mika kaatoi Jennille lisää kuohuviiniä.
FI
04
Kun Jani meni hakemaan vatkainta
Sanna istui sängyn reunalla, selkä suorana kuin syytetyn penkillä. Hänen edessään Jani käveli edestakaisin
FI
02
Kylmä kesäkeitto ja hiljaiset illat
Kylmä kesäkeitto Antti Harju ei enää muistanut, miltä oma etuovi kuulosti. Työ Lujatalon työmaapäällikkönä