FI

Seisoin pienessä keittiössäni Mikkelissä. Toisessa kädessä painoi vanha Arabian posliinikuppi, jonka

Jari ei riisunut kenkiään. Hän seisoi eteisessä, ravisteli kalliin takkinsa vesipisaroita ja ojensi minulle

Hannele seisoi pihalla ja katseli, kuinka ventovieraat kohottivat lasejaan hänen keittiössään.

Aino kaatoi kahvia pannusta, katsoi ikkunasta pihalle ja laski, montako kertaa hän oli tänä aamuna jo

Seisoin uunin ääressä ja nostin lohifileen tarjoiluvadille. Pinta oli rapea, tillinoksat aseteltu viivasuorasti.

Se tuoksu oli leijaillut koko matkan koululta asti. Kostea pahvi ja jokin poltettu, mikä tarttui takin

Ei se tapahtunut yhdessä illassa. Se oli rakentunut kuukausia, pieniä huomautuksia, Jarin olankohautuksia

Kardiologin vastaanotolla lääkäri kysyi, miten voin. Ehdin sanoa kaksi sanaa, kun Mikael astui väliin

Satu heräsi omaan huutoonsa. Se oli kimeä, eläimellinen ääni, joka ei tuntunut kuuluvan hänelle itselleen.

Kahdeksan vuoden ajan maksoin jokaisen ravintolaillallisen. En siksi, että olisin halunnut, vaan koska